41 tiedemuseoissa, gallerioissa, kasvitieteellisissä puutarhoissa tai luonnossa työskenteleminen, voivat vaikuttaa oppilaiden asenteisiin, oppimismotivaatioon ja tehokkuuteen (Kubilay et al., 2012). Poikkeuksena on esimerkiksi Suomi, jossa virallinen koulun opetussuunnitelma antaa opettajille vapauden hyödyntää arkioppimisen ympäristöjä (Salmi ym., 2020). Kyvyttömyys tai haluttomuus käyttää innovatiivisia opetusmenetelmiä, tietoteknisiä työkaluja tai epävirallisia puitteita näyttää olevan syy siihen, miksi opiskelijoiden kiinnostuksen ylläpitäminen tieteitä kohtaan on haastavaa myös normaaliaikoina, ennen pandemiakriisiä (Rannastu-Avalos ym., 2020). Perinteiset opetusmenetelmät eivät ole tehokkaita edes fysiikan, kemian tai matematiikan opetuksessa. Nämä aineet tarvitsevat opiskelijakeskeistä lähestymistapaa, käytännön toimintaa, tutkimista ja kokeiluja sekä pienryhmätyöskentelyä. Tästä syystä opettajat kohtaavat yleensä luokkahuoneen hallintaongelmia ja keskeytyksiä (Seals et al., 2017). He eivät pysty stimuloimaan oppilaiden jännitystä ja motivaatiota osallistua oppitunnille (Seals et al., 2017). Siksi he tuskin edistävät ja kehittävät 2000-luvun taitoja, joita tarvitaan tulevaisuuden aktiivisten ja kriittisten kansalaisten kasvattamiseen (kuten viestintä, ryhmätyö, luova ajattelu ja ongelmanratkaisu). Nykyiset suuntaviivat ainakin Kyproksella sallivat vain vähän tai ei ollenkaan joustavuutta innovatiivisten lähestymistapojen (kuten tutkimukseen perustuvan oppimisen) toteuttamisessa, koska päätavoitteena on kattaa koulun opetussuunnitelma ja menestyä loppukokeessa kokonaisvaltaisten persoonallisuuksien kehittämisen sijaan. 3.2 HAASTEET ETÄYMPÄRISTÖSSÄ TAI HYBRIDIYMPÄRISTÖSSÄ OTA-hanke tutkii luonnontieteiden aineiden opetuksen päähaasteita luokkahuoneympäristön sijaan erityisessä kontekstissa: etäopetus- ja oppimisprosesseja, joita mukautettiin Covid-19-pandemian puhkeamisen vuoksi kaikissa eurooppalaisissa koulujärjestelmissä. Uusi tapa opettaa ja oppia näyttää korostaneen opettajien jo olemassa olevia haasteita luokkahuoneessa. Se johti myös uusiin sosiaalistumiseen liittyviin haasteisiin. Mikään koulutusjärjestelmä ei näytä olevan valmis siirtymään kokonaan verkkoon. Tämä on erityisen selvää Kyproksella, jonka oppimisjärjestelmä on perustunut täysin kasvokkain tapahtuvaan oppimiseen (Nisiforou et al., 2021). Verkkokoulutus korosti jo olemassa olevia ongelmia, kuten aikarajoituksia, koulujen riittämätöntä infrastruktuuria, alhaista digitaalista lukutaitoa, oppilaiden ja opettajien digitaalisen valmiuden puutetta, internet-yhteyden rajoitteita ja verkkolaboratorioympäristöjen puutetta (Sofianidis et al., 2021 & Katić et al., 2021). Kun koulut suljettiin pandemian vuoksi, tiede sai erityisen kovan iskun, koska koulut keskittyivät perusasioihin (Viadero D., et al., 2021). Tiedeaineille varattiin vain rajallinen määrä aikaa verkossa (kuten luvussa 3.3 käsiteltiin: esimerkiksi Kyproksen kemian opettajat ilmoittivat opettavansa vain tunnin viikossa verkossa), joten luonnontieteiden
RkJQdWJsaXNoZXIy NzYwNDE=