40 ovat pääosin aktiivisia opettajan tunnin kuuntelijoita. Jopa luonnontieteiden opettaminen pysyy pikemminkin ohjeiden kertomisena kuin tekemisenä (Jacobson 2010). Sloveniassa vuonna 2014 päivitettiin luonnonaineiden opetusta didaktisilla materiaaleilla ja esimerkeillä oppitunteja varten, ja tämä edistää käytännön toimintojen ja kokemuksellisen oppimisen käyttöä. Kirjoittajat keskittyvät pääasiassa kemiaan, biologiaan ja fysiikkaan ja korostavat oppilaiden aktiivista roolia tunnilla. Opettajia rohkaistaan siirtymään perinteisestä koulutuksesta nykyaikaisempaan ja oppilaskeskeisempään (Moravec et al., 2014). Tämä osoittaa myös tietoisuutta perinteisemmän opetuksen olemassaolosta ja siitä, että tarvitaan ohjeita uusien lähestymistapojen ja mahdollisuuksien esittelemiseksi opettajille. Italiassa humanististen tieteiden ja muiden tieteiden välinen ero on edelleen huomattavasti vahvempi kuin muualla: siellä on korkea humanistinen perinne ja tieteelliset aineet nähdään muusta opetussuunnitelmasta erillisenä maailmana. Vaikka humanistiset tieteet koetaan yleensä osaksi laajalle levinnyttä yleiskulttuuria, tieteenalat nähdään usein sisäpiiriläisille varattuna aiheena (Vincenzo Smaldore, 2022). Haasteena on monitieteisen lähestymistavan luominen kehittämällä opetusmenetelmä, joka lisää tieteen analyyttisen kurinalaisuuden ohelle opiskelijoiden luovuutta ja uteliaisuutta. Tämä on johtanut ajatukseen toisen asteen koulutuksesta, jossa laboratorioita ei ole täysin akkreditoitu kurinalaisuuden ilmentymispaikoiksi (Marco Rossi-Doria, 2022). Useimmilla opettajilla ei ole kokemusta ja taitoja opettaa innovatiivisella menetelmällä tai teknologialla. He eivät tunne oloaan varmaksi opettaessaan osaa luonnontieteiden materiaalista, jonka heidän odotetaan käsittelevän (Viadero et al., 2021). Suurin osa opettajista ei tunne asianmukaista pedagogista viitekehystä (luova ongelmanratkaisu, käytännön oppiminen, resurssipohjainen oppiminen, kokemuksellinen oppiminen, ongelman tai ilmiön yhteys opiskelijoiden elämään). He eivät käytä kyselyyn perustuvia opetusmenetelmiä luokkahuoneissaan saadakseen opiskelijat mukaan tosielämän kokemuksiin (Crawford 2012). Luonnontieteiden opetuksen ydinelementti on "tekemällä oppimisen periaate" eli opiskelijoiden asettaminen oppimisen ytimeen, mahdollisuus kokeilla itse käytännön menetelmin, tehdä havaintoja, yhdistää ilmiöitä sosiaaliseen ympäristöön ja löytää luovia ratkaisuja (Salmi ym., 2020). Luonnontieteiden opettajat tarvitsevat koulutusta näihin menetelmiin (Crawford, 2012; Anderman et al., 2012). Opettajat eivät myöskään ole perehtyneet luonnontieteiden yhdistämiseen muihin oppiaineisiin, vaikka tämä voisi auttaa oppilaita hyödyntämään aiempia tietojaan ja ymmärtämään paremmin ilmiöitä. Opettajien tulee kehittää sekä taitojaan että asenteitaan monitieteiseen opetukseen (Al Salami ym., 2017). Heidän on alettava käyttää tietotekniikan työkaluja ja teknologiaa tai luokkahuoneen ulkopuolisia sisältöjä tehdäkseen tiedosta mielenkiintoisempaa ja konkreettisempaa. Luonnontieteiden opettajat jättävät huomioimatta, että koulun ulkopuoliset kokemukset, kuten vierailut
RkJQdWJsaXNoZXIy NzYwNDE=