31 tehostaa koulutusta aiheen luonteella, henkilökohtaisella tai sosiaalisella alueella." (Holbrook & Rannikmäe, 2007, p. 1347-1362). Henkilökohtaisten ja yhteiskunnallisten alojen sisällyttämisen oppimisrakenteeseen odotetaan lisäävän luonnontieteiden opetuksen relevanssia. Tämä ei ole eksplisiittinen lähestymistapa, ja aktiivisuusteoria tarjoaa siitä vahvemman teoreettisen rakenteen. Aktiivisuusteoriassa tieto ja sosiaaliset käytännöt yhdistetään toteamalla tarve (olennainen opiskelijoiden silmissä), tunnistamalla motiivit (halu ratkaista tieteellisiä ongelmia ja tehdä sosiotieteellisiä päätelmiä), jotka johtavat toimintaan (koulussa oppiminen kohti tieteellistä lukutaitoa, vastuullista kansalaista). Tällaisten käytäntöjen on tarkoitus vastata opiskelijoiden tarpeisiin organisoidusti tekemällä päätelmiä lähtökohdista. Oppilaita voi ohjata toimintaan keskusteluna tai esimerkiksi "tiedusteluprosessina". Heidän oppimisprosessissaan tekemissä päätöksissä tulee ottaa huomioon kaikkien yhteiskunnan jäsenten tarpeet. Tärkeä osa toimintateoriaa on myös reflektio keinona tehdä päätöksiä tai parantaa niitä (Holbrook & Rannikmäe, 2007). 2.7.5 TUTKIVA OPPIMINEN Tutkiva oppiminen syntyy ammattitutkijoiden käyttämistä ongelmanratkaisutaitoja vaativista menetelmistä. Se on prosessi, jossa etsitään hypoteeseja ja testataan niitä kokeilla ja/tai havainnoilla. Oppilas osallistuu tällöin aktiivisesti koulutusprosessiinsa, ja oppilailla on vastuu löytää itse uutta tietoa (Pedaste ym., 2015). Tällaisella lähestymistavalla saavutetaan parempi käsitys abstrakteista muodoista kuten ideoista, käsitteistä ja ajatuksista. Se lisää myös oppilaiden osallistumista ja motivoi aktivoitumaan. Henkiset ja käytännön taidot kehittyvät. Tutkiva oppiminen voi kuitenkin viedä enemmän aikaa kuin perinteiset menetelmät erityisesti valmistelun ja toteutuksen osalta. Opettajat ovat raportoineet ajan puutteesta, mutta ratkaisu saattaa löytyä omia käytäntöjä kyseenalaistamalla. Tutkiva oppiminen on osa erilaisten toimintojen kokonaisuuttaa, jonka tavoitteena on parantaa oppilaiden tiedon, ymmärryksen, motivaation ja aktivoinnin tuloksia (Bolte ym., 2012). Resurssipohjaisen oppimisen osiossa tuotiin esille, kuinka yhteiskunnan digitalisoituminen uudisti entisiä opetustapoja ja avasi opettajille ja oppilaille aivan uusia vaihtoehtoja. Digitalisaation myötä tutkiva oppiminen nousi suosioon luonnontieteiden opetussuunnitelmassa. Teknologinen kehitys ja sähköiset oppimisympäristöt voivat tukea tätä (Pedaste ym., 2015).
RkJQdWJsaXNoZXIy NzYwNDE=