28 LUOVA ONGELMANRATKAISU on prosessi, menetelmä tai järjestelmä, jolla lähestytään ongelmaa mielikuvitusta käyttäen, ja tuloksena on tehokas toiminta. (Mitchell & Kowalik, 1999). Osborn-Parnes luokittelee luovan ratkaisuprosessin seuraaviin vaiheisiin: 1. Objektin löytäminen, ongelman määrittelyvaihe 2. Taustatiedon löytäminen, tiedon hankinnan vaihe. 3. Ongelman löytäminen, ongelman tarkan määrittelyn vaihe. 4. Ideoiden löytäminen, ongelman ratkaisujen yleistämisen vaihe. 5. Ratkaisun löytäminen, jossa arvioidaan kaikki mahdolliset ratkaisut ja tehdään valinnat. 6. Hyväksynnän löytäminen, valittujen ideoiden soveltamisen vaihe. (Kandemir & Gür, 2009). Vaikka luovan ongelmanratkaisun menetelmää voidaan soveltaa yksilöllisesti, ongelmat ratkaistaan usein tehokkaimmin tiimissä. Aivoriihi mahdollistaa useampien ideoiden syntymisen. Tämä on ratkaisevan tärkeää tehokkaan ongelmanratkaisun kannalta, kuten Osborn-Parnes-malli näyttää (Mitchell & Kowalik, 1999). OTA-hankkeessa luova ongelmanratkaisu on kyky, joka mahdollistaa ainutlaatuisuuden. Kun kannustamme oppilaita luovaan ongelmanratkaisuun, ratkaisut voivat olla erilaisia keskenään ja myös erilaisia kuin opettajan ratkaisutapa. Kun jätetään tilaa tulkinnoille, oppilailla on mahdollisuus löytää luovasti oma polkunsa ja itsenäinen lähestymistapa. Perinteisessä oppimisessa opettajat valitsevat tavan, jolla ongelmat ratkaistaan, ja oppilaat seuraavat heidän esimerkkiään. Oppilaiden passiivisuus tällaisessa opetustavassa voi johtaa ulkoa oppimiseen ilman, että painotetaan perusymmärrystä siitä, miten ja miksi ratkaisuun päädyttiin. Luonnostaan luovat oppilaat osallistuvat aktiivisesti opettajien ratkaisuihin, antavat ehdotuksensa oma-aloitteisesti ja ovat hyvä esimerkki ikätovereilleen. Jos noudatamme tavoitetta kannustaa oppilaita aktiivisiksi kansalaisiksi, meidän on poistettava passiivisuus luokkahuoneista ja muutettava opetus osallistavaksi, aktiiviseksi ja mukaansa tempaavaksi. On varmistettava, että myös nopeasti passiivisiksi taipuvat oppilaat saadaan mukaan. Kannustaminen luovaan ongelmanratkaisuun haastaa oppilaita keskustelemaan erilaisista ratkaisutavoista. Siksi se on hyvää ryhmätoimintaa. Se, miten tiimi lähestyy ratkaistavaa kysymystä, on heidän oma valintansa. Mutta on joitain tekniikoita, jotka voivat olla hyödyllisiä, kuten aivoriihi, ongelman asettaminen toiseen ympäristöön, ongelman kontekstin uudelleenmäärittely (esimerkiksi heidän on tehtävä tieteellisestä aiheesta sanomalehtiartikkeli), muodostetaan mitä jos -kysymyksiä (entä jos taloni romahtaa, jos en ratkaise tätä ongelmaa), abstraktin tieteellisen kysymyksen visualisointi (anna sille nimi, ajattele sitä lemmikkinä). OTA-hankkeen käyttämä taide luonnontieteiden opettamisen välineenä voi parantaa oppilaiden luovuutta, varsinkin kun se liitetään ratkaistavaan tieteelliseen ongelmaan.
RkJQdWJsaXNoZXIy NzYwNDE=